Nipt, positiivinen

Nipt testit halusin, ne laitettiinkin ikäindikaatiolla. Niskapoimu-ultrassa oli kaikki hyvin, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Turvotus oli ok , 1,3 mm. Kaikki hyvin. Sitten tulivatkin laajan niptin tulokset. Poikkeava. Olin juuri kävelemässä lapsen kanssa 1-vuotis neuvolaan ja matkalla kurkkasin kantaan, joko tulokset ovat tulleet. Kyllä ne oli. Poikkeava löydös. 7 trisomia. Yleensä esiintyy istukassa oli teksti. Tästä asti olen elänyt kuin sumussa. Tuosta kyseisestä trisomoasta ei netissä juuri löydy tietoa tai ihmisten kokemuksia. Asiat etenenivät nopeasti. Samana päivänä minulle soitettiin tuloksista ja kysyttiin haluanko lähetteen eteenpäin mahdollisiin lapsivesitutkimuksiin. Samana päivänä soitettiin jo lähetteestäkin ja sain puhelinajan seuraavalle päivälle perinnöllisyyslääkärille. Hän kertoi samaa,tämä kyseinen 7 trisomia esiintyy yleensä istukasaa mutta ei sikiössä. Sain ajan lapsivesipunktioon. Se olisi nyt 4 päivän päästä. Pelottaa ihan suunnattomasti tuo punktio tai siitä seuraava keskenmenoriski. Toki se on pieni mutta suurempi kuin tämä 7 trisomia. En kuitenkaan tiedä uskallanko olla ottamatta sitä. Nyt olo on koko ajan kamala. Mieli miettii koko ajan riskejä puoleen ja toiseen. Samalla pelkään vauvan menetystä ja en tavallaan enää uskalla olla raskaana, mielessäni on hassu ajatus, että en tiedä olenko raskaana. Vaikka tietenkin olen, vauvan sydän sykkii siellä. Täytyy vielä kysellä maanantaina lisää ennen punktiota. Näkyisikö vauvasta ultralla muutoksia, jos hänellä olisi tuo 7 trisomia. Puhelimessa lääkäri sanoi, että olisi pitänyt jo näkyä poikkeavaa. Hän kritisoikin hiukan laajan niptit käyttöä ilman epäilyä jostain. En tiedä mitä tulen tai tulemme tekemään. Otetaanko punktio vai toivotaanko vain parasta. Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville. Raskaita päiviä ja päätösiä.

Yllätysraskaus

Yhtäkkiä kesällä aloin muistelemaan milloinkahan minulla oli kuukautiset viimeksi enkä millään muistanut milloin, ehkä toukokuussa. Pakkohan sitä oli raskaustesti lähteä ostamaan. Olin niin hätäinen, että tein testin jo kaupan vessassa. Positiivistahan se näytti. Ei aavistustakaan missä vaiheessa se ehkä olisi menossa. Löysin kuitenkin viestittelyistä ystävän kanssa maininnan kuukautisista, jee, Olin siis ehkä viikolla 7 menossa. Minulle kuitenkin tuli kauhea ajatus mieleen, ajatus, etten halua sitä. Ajatus, etten selviä kahdesta pienestä. Toivoin muutaman illan sen katoamista. Nyt tänään kadun tuota ajatustani ihan suunnattomasti ja olen huonoa omatuntoa siitä. Olo on tosi syyllinen tämmöisestä ajatuksesta. Muutaman päivän päästä uskaltauduin kertomaan miehelle uutisen. Pelkäsin hänen reaktiotaan. Hän olikin iloinen hetken asiaa sulateltuaan. Itsekin aloin erinäisten käänteiden kautta haluamaan tämän uuden vauvan. Raskaus oli yllätys, koska emme enää uskoneet voineet saada lisää lapsia. Meillehän oli edellisestäkin jo sanottu, että vain 5 prosenttia mahdollisuus enää luonnollisesti saada. Elämä yllättää!