Yllätysraskaus

Yhtäkkiä kesällä aloin muistelemaan milloinkahan minulla oli kuukautiset viimeksi enkä millään muistanut milloin, ehkä toukokuussa. Pakkohan sitä oli raskaustesti lähteä ostamaan. Olin niin hätäinen, että tein testin jo kaupan vessassa. Positiivistahan se näytti. Ei aavistustakaan missä vaiheessa se ehkä olisi menossa. Löysin kuitenkin viestittelyistä ystävän kanssa maininnan kuukautisista, jee, Olin siis ehkä viikolla 7 menossa. Minulle kuitenkin tuli kauhea ajatus mieleen, ajatus, etten halua sitä. Ajatus, etten selviä kahdesta pienestä. Toivoin muutaman illan sen katoamista. Nyt tänään kadun tuota ajatustani ihan suunnattomasti ja olen huonoa omatuntoa siitä. Olo on tosi syyllinen tämmöisestä ajatuksesta. Muutaman päivän päästä uskaltauduin kertomaan miehelle uutisen. Pelkäsin hänen reaktiotaan. Hän olikin iloinen hetken asiaa sulateltuaan. Itsekin aloin erinäisten käänteiden kautta haluamaan tämän uuden vauvan. Raskaus oli yllätys, koska emme enää uskoneet voineet saada lisää lapsia. Meillehän oli edellisestäkin jo sanottu, että vain 5 prosenttia mahdollisuus enää luonnollisesti saada. Elämä yllättää!