Vauva

Vauva syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa, päivää ennen käynnistystä. Mikään ei tuntunut päivällä erilaiselta. Yöllä pissatti koko ajan, noisim puolentunnin välein vessaan. siirryin lopulta sohvalle, etten koko ajan häiritse miestä. sohvalla kylkeä kääntäessä yhtäkkiä hulahti lapsivedet. Kello oli silloin jotain puoli neljä. Edelliset lapsenihan on syntynyt 2004 ja 2007 ja ovat alkaneet kovalla kivulla. Olen tuntenut supistukset vasta ollessani jo 7 cm auki ja heti on sitten tuntunut ihan kunnolla. Tämä vesien meno oli siis ihan uusi kokemus. Aikani ihmetellessäni veden valumista ja lattiaa kuvatessa tajusin soittaa synnärille. Käskivät tulla sinne, koska minulla oli myös streptokokki löydös ja antibioottia pitäisi alkaa tiputtaa. Herätin miehen, joka yllättäen heräsikin heti ensimmäiseen lauseeseeni, mies pomppasi ylös vauhdilla ja pian siitä lähdimmekin sairaalaan. Tietenkin unohdin neuvolakortin kotiin, mies haki sen myöhemmin sitten. Tämä oli paras synnytyksen. Henkilökunta oli aivan ihanaa, kivunlievitystä ei ollut vaikea saada (edellisissä synnytyksissä oli). Synnytys sujui oppikirjojen mukaan. Valitsin spinaalipuudutuksen kivunlievityksi ja se oli aivan ihana. Ainut huonopuoli tuossa oli, että se ei ihan riittänyt ponnistusvaiheeseen asti ja se sitten mentiin ilman. Se kohta oli kyllä aika kamala. Pyysin siihen ilokaasua, mikä hieman lievitti, ainakin mieltäni. Mieheni oli tässä vaiheessa aivan ihana, hänen suojaan kuulin Välillä kivun läpi ja ne auttoivat jaksamaan, kestämään ja jatkamaan. Vauvan synnyttyä olin jossakin sumussa, en muista kuulleeni vauvan ensi rääkäisyä, vaikka hän kuulemma on siinä itkenyt, niinkuin kuuluukin. Vauva oli ryppyinen ja vanhan vaarin näköinen ja niin rakas. Tai ehkä tuo rakkaus kehittyi vasta seuraavien päivien aikana. Hän taisi Oikeasti ensimmäisenä päivänä tuntua pelottavalta ja vieraalta. En oikein ymmärtänyt, että tuo pieni ihana olento on totta ja oikeasti minun. Olimme 2 yötä sairaalassa, perhehuoneessa. Kotiinmoltaisi päästy ilman sitä minun streptokokki, vauvaa piti tarkkailla, jos olisikin siirtynyt hänellekin. Minä viihdyin sairaalassa, lähinnä siksi, ettei tarvinnut tehdä kotitöitä ja miettiä mitä ruuaksi. Oli niin ihanaa, kun ruoka ilmestyi valmiina. Mieheni inhosi ja melkeen ahdistui olla siinä samassa huoneessa. Hän kävikin sairaalasta käsin kuntoilemassa salillaan ja palasi sitten pieneen perhehuoneeseemme. Tervetuloa maailmaan Vauva!